Kamalaa kun voi rakastaa toista ihmistä niin paljon että olisi valmis vaikka kuolemaan sen puolesta. Ja silti et saa mitään vastakaikua tunteilles.
Laiteltiin ex:n kanssa viestiä toissapäivänä. Hän on kuulemma antanut minulle jo tekoni anteeksi mutta ei pysty unohtamaan. Ja että hänellä ei ole enää hyviä eikä huonoja tunteita minua kohtaan, että kaikki tunteet mitä hänellä on ovat ne merkityksettömiä. Ja että ei voi ajatella palaavansa kanssani yhteen koska kipu on aina muistuttamassa hänelle teostani. Kamalaa, oon rikkonut hyvän miehen :(

Ei olla nähty pian kuukauteen ja toki välillä havahdun ajattelemaan että mitäs ihmettä, en ole ajatellut miestä tuntiin :o mutta ikävä on silti vieläkin suunnattoman suuri ja kyllä niitä rakkauden tunteita olis vielä tarjolla.. Miten ihana olisikaan käpertyä miehen(i) kainaloon ja vain olla siinä lähellä tuntien toisen sydämen syke. Aaw miten tästä voi selvitääääää