Tuli oltua yötä entisen luona perjantaina. En tiedä mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Päätin et tunteet siirtyy sivuun mut ei se ollutkaan niin helppoa. Toki oon jo jotenkin tottunut tähän yksinoloon mutta tunteet P:tä kohtaan vaan voimistui ja ikävä on suuri. Koko aika tekis mieli laittaa viestiä ja ehdottaa yökyläilyä mut pakko yrittää pitää väliä ettei se ahdistu. Luulen et sillä on kans aika paljon asioita mietittävänä. Oon vaan kans miettinyt..jos tää pysyy vaan tällaisena yökyläilynä kehittymättä yhtään sen suuremmaksi jutuksi ja tää loppuu joskus, niin mä oon rikki varmaan vielä enemmän. Ja itsehän toki toivon tästä suurempaa juttua. Mutta P kyllä sanoi ettei se halua enää seurustella. Tuli vähän paha mieli vaikka kyllähän mä sitä yritän ymmärtää. Jos palattais sen kans yhteen niin sen suvussa olis mua vastassa aikamoinen mörkö. Kyllä varmaan kaikki olis kohteliaita mutta mikään ei olis enää ennallaan. Ja se luottamushan tässä suuri ongelma on. Kyllä mä uskon ja sisimmässäni tiedän että P:llä on vielä tunteita mua kohtaan (ei se varmaan muuten olis pyytänyt mua sen luo..) mutta se ei uskalla ottaa sitä riskiä et palais mun kans yhteen, ettei satuta taas itteään. Ehkä tuntisin sen kohdalla samalla tavalla, kuka tietää.
No mut oli ainakin kiva nähdä sitä ja eiköhän nähdä pian uudestaan :)