Maanantai aamun hyvästiviestin jälkeen en oo laittanut yhden yhtäkään viestiä P:lle. Ja mä voin pahoin! Mulla on aivan järkyttävä ikävä, miten toista voikin ikävöidä näin paljon. Haluaisin halata sitä, pussata sitä, jutella sille, pitää sitä kädestä, olla vaan läsnä ja olla sille hyvä. Mutta en voi, kun hän ei halua olla kanssani tekemisissä :( Ei usko että voin muuttua. Ei anna uutta mahdollisuutta. Ei näe tulevaisuutta meidän suhteella. HUOH tää oli elämäni suurin virhe mennä pettämään. En anna tätä ikinä itselleni anteeksi kun menetin tärkeimmän asian mun elämästä.
Lisäksi mua pelottaa jo valmiiksi tuleva 12.12.2012. Se ois ollut meidän kolmevuotispäivä ja varmaan olis kihlauspyyntökin tullut P:n suusta. Mä en vaan kestä!!! Oikeesti joudun kohta hankkimaan jotain ammattiapua, mä voin niin pahoin. Mun mielenterveys ei vaan kestä tätä sydänsurua.
Rukoilukin on jatkunut koko viikon mutta eipä siitä mitään hyötyä taida olla, ei se tuo mun elämäni rakkautta takaisin vaikka miten rukoilisin. :'(