Eräs kommentoi näin
"Suhteeseen tarvitaan kaksi, aina. Mutta jos toinen tekee suhteelle hallaa - ei se ole toisen vika vaan tekijän. Tekijän pitää miettiä kannattiko? Miksi niin teki? Onko mahdollista, että tekisi sen uudestaan jne?
Ehkä samat asiat pyörii toisenkin mielessä, miksi hän teki niin? jne."


Oon niin miettinyt noita. Ensinnäkin, pettämisseksi ei todellakaan ollut sen arvoista. Kolmannen osapuolen sukukalleudet oli niin rumat että niissä ei ollut mitään haluja herättävää. Seksi hänen kanssaan oli sellaista että tunsin itseni huoraksi koska minun tyydyttämistäni ei huomioitu mitenkään. Se oli vain likaista, ällöttävää, nopeaa..kaikkea muutakuin mistä minä tykkään ja nautin (sitä mitä se oman kullan kanssa oli<3). Miksi niin tein? Olin vietävissä kuin pässi narussa. Ekalla kerralla kolmas osapuoli perusteli minulle että puolisoillamme on varmasti myös sutinaa keskenään joten miksi meilläkin ei voisi olla, hän kehui kun olin rikki tai parisuhteessa asiat eivät kukoistaneet, toisella kerralla hän käytti tilaisuuden hyväkseen kun olin todella humalassa. Tiesin koko aika tekeväni väärin mutta silti annoin sen kaiken tapahtua. Lisäksi vanha minäni nosti päätänsä mutta nyt mä aion sen taltuttaa!
Morkkis oli jotain käsittämätöntä. Olisin halunnut kertoa puolisolleni heti mutta en uskaltanut :( Lisäksi tämä kolmas osapuoli "uhkaili" sanomalla että jos kerron niin tulen katumaan sitä koko lopun ikäni.
Jos nyt saisin viimeisen tilaisuuden entiseltä puolisoltani, en todellakaan toistaisi asiaa enää ikinä. Tää ero ja kaikki siihen liittyneet tapahtumat ovat opettaneet mua enemmän kuin kaikki mun käymät koulut yhteensä. Elämä opettaa, se on mun motto nykyään. Oon oikeesti päättänyt laittaa arvot kohdilleen ja alkaa aikuistua. Muuten mä en ikinä saa onnea ja omaa perhettä mitkä on mun toiveissa nro1. P oli se jonka kanssa olisin halunnut ne asiat ja etenkin rakkauden mutta ryssin ja pahasti.