Yli kuukausi aikaa kun oon viimeksi kirjoittanut o___0 Mulla ja P:llä oli tuossa välissä n.kuukauden "suhde", eli tapailtiin, missäs muuallakaan kuin vällyjen välissä. Pari viikkoa lauantaina kuitenkin kaikki muuttui kun P ilmoitti ettei sen pää enää kestä tapailua ja ettei halua satuttaa mua kun mä haluaisin niin paljon enemmän. Itkettiin ja juteltiin. Puhuttiin menneet tapahtumat halki. Puhuttiin tunteista. Selvis, että P:llä on vielä tunteita mua kohtaan ja että se haluais palata yhteen muttei antaisi itselleen anteeksi jos vielä satuttaisin sitä.
Voi kun se rakas kultamussukka vaan tajuaisi etten mä enää ikinä voisi satuttaa sitä :( P merkitsee mulle kaikkea! Se on se mun unelmien prinssi valkoisella ratsulla, jonka kans olisin halunnut perheen ja oman kodin, yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat. Kun vain hän uskoisi mua kun sanon että voin oikeesti olla hänen luottamuksen arvoinen. Olen pohtinut asioita paljon ja miettinyt että yleensäkin luottamus meidän suhteen aikana oli puolin ja toisin vähän kiikun kaakun. Kyllä luotettiin toisiimme muttei tarpeeksi :(

Eilen tein jotain minulle vierasta. Rukoilin yöllä nukkumaan mennessäni. Rukoilin että jos meidät on tarkoitettu yhteen niin Hän antakoon sen tapahtua. Ja pyysin voimia että jaksaisin "elää".  Mulla on vaan niin tyhjä ja rikkinäinen olo kun oon yksin :( Itkuhan tuon rukouksen jälkeen tuli ja uni ei meinannut tulla millään.

Miten tästä kaikesta voi selvitä, jos en  saa P takaisin.. :((